Tässä vaiheessa täytyy pyytää jo anteeksi blogini mahdollisilta seuraajilta, että reaaliaikaisuus on joutunut valitettavasti romukoppaan jo päiviä sitten. Päivät seuraavat toisiaan vinhasti ja nuo päivät ovat täynnään tekemistä - tai jopa tekemättömyyttä, kuten myöhemmin huomataan ja valokuvia riittää sortteerattavaksi vaikka kuinka paljon ja niin edelleen... No tämä tarina nyt tulee valmiiksi ennemmen tai myöhemmin!
Siis sunnuntaiaamu valkeni Colorado Springisissä Steven ja Cherylin talolla todella aurinkoisena ja jo heti aamusta alkaen lämpimänä. Tavoitteenamme oli päästä West Jordaniin (Salt Lake Cityn esikaupunki) maanantai-iltapäivään mennessä ja välietapiksi oli valittu kaupunki Kalliovuorten toisella puolella nimeltään Steamboat Springs.
Näytä CCR 2011 päivä 4 Colorado Springs CO - Steamboat Springs CO suuremmalla kartalla Tällaisen reitin oli Steve suunnitellut eli ajettaisiin Denverin läpi pohjoiseen suunnilleen saman verran kuin mitä eteläpuolelta aloitetaan ja sitten länteen yli Kalliovuorten Rocky Mountain National Parkin läpi. Tuo osuus ajettiinkin jo vuoden 2009 reissulla.
Mirja nappasi kuvan kun olimme Steven kanssa valmiit lähtöön.
Ajoimme Interstate 87:ää kohti pohjoista ja keli alkoi käydä jo heti aamupäivästä todella kuumaksi ja kolmekymmentä Celsiusta meni rikki. Kuvan Harrikkakuski ajeli tyytyväisenä oikea sivulaukku auki repsottaen oikealta ohi ja todennäköisesti laukun automaattityhjennys oli jo ehtinyt toimia ennekuin sain hetkeä myöhemmin hänelle viestitetyksi, että "pane nyt hyvä mies laatikkosi kiinni!"
Denverin skyline ja taivas oli tuossa vaiheessa vielä sangen selkeä...
Repsikatkin pääsivät heti kylmiltään sisään kunnolliseen amerikkalaiseen liikennekulttuuriin, joka siis pääsääntöisesti on sangen sivistynyttä vaikkapa suomalaiseen verrattuna. Ovat siellä eläneet noiden autojensa kanssa sen verran pidempään...
Mirjan ja Karin lokoisaa matkantekoa.
Kun olimme paahtaneet (lähes sananmukaisesti) tuota Interstatea melkein kolme tuntia lähdimme vihdoin siltä pois ja kohti länttä ja Kalliovuoria. Samalla alkoi taivaallekin kerääntyä pilviä...
Cheryl ja Steve tankkauspaussilla.
Ja tässä vähän muutakin porukkaamme. Mirja oli kameran takana ja Kari varmaankin kaupassa hakemassa lisää juotavaa, koska sitä kului.
Kun jatkoimme matkaa vuoria kohti, alkoi taivas jo näyttää siltä, että kohta kastutaan. Ei tällaista keliä ollut tilauksessamme! Meillähän on aina ollut näillä reissuilla tapana ajella auringonpaisteessa.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että sadepuvut oli pakko pukea päälle ja vettä alkoi tulla samantien. Aika harmillisesti juuri kun piti olla komeita näkymiä tarjolla...
Vaikuttavakin maisema harmaantuu kummasti kun taivaalta tulee vettä...
Keli kuivui välillä, mutta sadepuvut pidettiin päällä koska ilma oli viilentynyt lähes parikymmentä astetta.
Kyltti mahtui juuri ja juuri kuvaan...Amerikan kansallispuistoihin on aina pääsymaksu ja tänne se oli kaksikymmentä taalaa per pyöräkunta.
Irja ja Cheryl siinä manaavat, että olishan tuota maisemaa, kun vaan jotain näkisi...
Puuraja oli jäänyt alapuolelle ja keli kylmeni jo pelkän korkeuseron vuoksi. Kahvan- ja penkinlämmittimet oli poikaa ja vasta vähän aikaa aiemmin oltiin tuskailtu kauheassa helteessä. Coloradossa(kaan) muuten ei ole mottoripyöräilijöillä kypäräpakkoa. Olisi luullut, että sellaista olisi kannattanut edes lämmön vuoksi paikallisten pitää, mutta kun se ei kuulu tyyliin, niin ei. Eräskin pariskunta tuli vastaan siten, että repsikka piti käsiään kuskin korvilla estääkseen niitä jäätymästä.
Ja sitten löydettiin matkan varrelta vielä tämmöinenkin ihme! Tässä siis sijaitsee "Continetal Divide" eli mannerjakaja, josta vedet virtaavat joko Tyynen valtameren tai Atlantin valtameren puolelle. Se lienee tarkkaan määritelty juuri tuohon...
Ja matkaa jatkettiin kohti Steamboat Springsiä...
Luonnonpuistoalueen jälkeen näkyi myös paikallisia loma-asuntoja.
Iltapäivällä pysähdyttiin vielä lounaalle Grand Laken turistikylään. Tuossa vaiheessa keli oli taas hetkeksi kuivunut, joten sadevaatteet voitiin riisua. Lounaamme loppuvaiheessa sade alkoi taas uudelleen ja jouduimme jäämään vielä ylimääräiseksi vartiksi ravintolaan sadetta pitelemään.
Tässä taas armottomat sadevaatesulkeiset menossa lounaan päätteeksi.
Kuvan tyttö huomasi Suomen lippumme ja tulikin oitis kertomaan kuinka hän oli ollut jonkun sukulaisensa matkassa Suomessa pari kesää aiemmin ja oli tietysti tykännyt kovasti! Kukapa ei...
Steamboat Springsiä lähestyttäessä maisemat hiemat tasaantuivat, mutta eipä tuokaan ollut estänyt jotakuta onnetonta kippaamasta autoaan ojaan. Ilmeisesti vakavammilta vammoilta tilanteessa kuitenkin onneksi vältyttiin. Päättelimme tämän tienposkessa istuneen porukan yleisestä kunnosta...
Tässä vihdoin hotellimme La Quinta Inn, jossa muuten Steve ja Cheryl muistivat olleensa pari vuotta aiemmin palatessaan Midwayn (Utah) CCR:stä. Tämä muistaminen tosin valkeni vasta seuraavana päivänä.
Maanantaille jäisi vielä samanmoinen reilut 300 mailia Salt Lakeeen.
Siis sunnuntaiaamu valkeni Colorado Springisissä Steven ja Cherylin talolla todella aurinkoisena ja jo heti aamusta alkaen lämpimänä. Tavoitteenamme oli päästä West Jordaniin (Salt Lake Cityn esikaupunki) maanantai-iltapäivään mennessä ja välietapiksi oli valittu kaupunki Kalliovuorten toisella puolella nimeltään Steamboat Springs.
Näytä CCR 2011 päivä 4 Colorado Springs CO - Steamboat Springs CO suuremmalla kartalla Tällaisen reitin oli Steve suunnitellut eli ajettaisiin Denverin läpi pohjoiseen suunnilleen saman verran kuin mitä eteläpuolelta aloitetaan ja sitten länteen yli Kalliovuorten Rocky Mountain National Parkin läpi. Tuo osuus ajettiinkin jo vuoden 2009 reissulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti