Kotimatka ja yhteenveto

Kotimatkamme alkoi San Brunon Days Inn -hotellista klo 05, jolloin hyppäsimme shuttlebussiin, joka noukki vielä kyytiläisiä parista hotellista ja sitten olimmekin kentällä jo ennen puoli kuutta.
New Yorkin lentomme lähti ajallaan, samoin Finnairin AY 006 edelleen Helsinkiin, jossa olimme puoli tuntia etuajassa lauantaiaamuna 10.9. Irja kävi hakemassa meidät kentältä ja Hyvinkäällä Karille juotetiin vielä tukevat kahvit ennen hänen hyppäämistään K 1600 GTL:n puikkoihin ja kohti Konnevettä. Jetlagista tunsin toipuneeni noin seuraavaan tiistaihin mennessä.

Tämän kerran ajotilasto näytti sellaiselta, että minulle tuli kilometrejä tällä kertaa 6490. Karille tuli taas muttama sata enemmän, koska hänen pyöränsä liikkui myös CCR:n aikana Boisen ympäristössä, kun minun taas ei...
Bensaa poltin 382 litraa, johon käytin taaloja noin 385 ja kurssilla 1,4 se tekee noin 275 euroa. Keskihinta oli siis euroissa noin 0,72 euroa / litra, joka on selvästi enemmän kuin viime vuoden keskihinta 0,58 eur / litra, mutta kumminkin alle puolet meidän hinnoistamme. Jenkit pitivät nykyisiä hintojaan eli yli 4 dollaria / gallona suorastaan ryöstönä.  Jupina loppui - tai ainakin vaimeni hiukan kun kerroimme, mitä se meillä maksaa...

Yöpymisistä maksoimme suunnilleen saman kuin aiemmillakin reissuilla eli noin kuudenkymmenen ja 180 taalan välissä / yö / 2 hh. Lähtiessäni Autoliitosta hakemastani AAA-kortista oli hyötyä. Sillä sai hieman huojennusta monissa paikoissa. Tosin parissa paikassa hotellin oma kampanja oli vieläkin edullisempi. Huvittavaa oli myös se, että kun respa kysyi Triple-A korttiamme, hänelle useimmiten riitti se kun sanoimme, että meillä on se. Hän ei enää ollut kiinnostunut näkemään sitä. Ainoastaan yksi respavirkailija tutki Autoliitosta saamaani AAA-kortin näköispainosta (heillä ei vielä ole oikeita muovisia) ja huomasi, että sehän oli jo mennyt umpeen v 2010 lopussa! Autoliiton jäsenkorttini sentään oli voimassa tämän vuoden loppuun. Respakaveri totesi, että kun tuo AAA-kortti kerran on vanha, niin hän ei voi sitä käyttää, mutta hän antaakin meille huoneen eläkeläistaksalla, joka on yhtä edullinen kuin Triple-A...Mitäs me, eläkeläisistähän tässä jo mennään ihan täydestä muutenkin ;-)

Uuden Wingin vaikutelmia

Viime vuoden reissun jälkeen jo syväluotasin GoldWingin koko lailla perusteellisesti, joten en nyt ryhdy sitä osaa kertaamaan, vaan keskityn nyt niihin seikkoihin, mitkä ovat uutta (osin uutta vain minulle, sillä aiemmat pyörämme olivat köyhemmin varusteltuja).
Viime vuonnahan jo huhuttiin Hondan suunnittelevan kokonaan uuden 2000 kuutioisen Wingin lanseerausta. Ilmeisesti taloussuhdanteiden vuoksi hommasta luovuttiin ja tyydyttiin vähän viilailemaan entistä mallia.

Ulkonäkö

Suurin ulospäin näkyvä muutos on peräpeilin uudelleenmuotoilu. Muotoilu on tuonut erityisesti sivulaukkuihin mukavasti lisätilaa. Tämä johtuu ensisijaisesti siitä, että alemmat takavalot eivät enää ole syömässä tilaa sivulaukun takaosasta. Takalaukun mahdollien suurentuminen on minulle vielä epäselvää. Kari väittää uuden Wingin laukkua suuremmaksi, mutta itse en tuosta ole ihan varma. En tosin väitä vastaankaan, hyvin sinne ainakin LT:n sisäkassi mahtui ja jopa pystyyn ja reunoille jäi vielä tilaa muullekin tavaralle.

Lamppuasetelma on sama molemmissa. Keulakatteen ilmanottoreikien muotoilua on muutettu.

Kojelaudan nappulasijoittelut on uusittu. Keskeisin uudistus on audiosäätimien siirtäminen pois tuosta keskialueelta. AirBag -malleissa tuolla kohdalla lienee Airbag ja tässä tavallisessa mallissa siinä on lukittava tavaralokero. Tämä on tarpeellinen senkin vuoksi, että oiken vanhan mallin oikean puoleinen lukittava lokero on kadonnut. (Tämä uusi lokero jäi kyllä minulla aika vähälle käytölle, siinä kun on irtokansi ja avaaminen vaatii virta-avaimen käyttöä.) Oikean puolen entisen lokeron paikalle on ilmestynyt säätimet jousituksen esijännitykselle sekä valojen korkeussäädölle, (sekä pari mutta nappia, joita en nyt muista)
Navin säätimet ovat sitten siinä oikealla alempana, Ne näyttävät samalta kuin aiemmassa mallissa. Navia ohjataan uolla "monisuuntakytkimellä" sekä parilla erilliskytimellä, kosketusnäyttö kun puuttuu. Nappuloiden sijoittelu oikean käden puolelle on tietysti tehnyt siitä sellaisen, että sitä säädetään vain pyörän seistessä. Ymmärrän hyvin, että pyörän hallinta kärsisi merkittävästi, jos navia pääsisi ajon aikana näpelöimään. Navin näytön alla keskipaneelissa on sen sijaan yksi painike, jolla pyörän näytön moodia voi muuttaa eli siinä voi näyttää joko navin paria eri näkymää tai sitten esim radiokanavan (tai XM-satelliittiradion kanavan / soitettavan kappaleen jne .)
Vasemman stongan alin nappula on navigaattorin näytön zoomaamista varten, eli sitä voi sentään ajon aikana tehdä. Hyvä edes niin, sillä ilman tuota zoomausmahdollisuutta kapine olisikin koko lailla viraton.
Wingin navi näyttäisi olevan Garminin valmistetta,  ainakin kartoista päätellen. Navi ei näytä nopeutta eikä se näytä esim korkeutta merenpinnasta tms. mutta pääasian eli suunnistamisen se tekee kohtuuhyvin. Tosin navin näyttö kyllä laahaa kiusallisesti perässä  tosielemää, eli välillä tuli hutikääntymisiä, kun navin näytön nuoli ei ollutkaan risteyksen kohdalla vaikka pyörä siinä jo oli.

Sekin täytyy kyllä tunnustaa, että meillä ei koskaan ollut aikaa oikein istua alas ja paneutua kunnolla navin kaikkiin ominaisuuksiin. Tuo kun olisi vaatinut pysäköidyn pyörän ääressä istumista ja valikoiden kelaamista noiden kömpelöiden nelisuuntanappuloiden, enter-painikkeen ja vielä back-painikkeen avulla. Ajossa tuohon olisi kyllä ollut hyväkin aikaa vaikkapa Kansasin suorilla, mutta kun kapine menee lukkoon pyörän liikkuessa...Niin ja tuo motellihuoneessa sängyllä loikoilun yhteydessä tapahtuva näpelöintihän jo kertaalleen todettiinkin ylivoimaiseksi;-)

Vasemman puolen nappulasysteemit ovat myös uudet. Valtaosa nappuloista on vanhan mallin keskipaneelista vasemmalle siirrettyjä audiosysteemin painikkeita.
Vastaavasti vanhan mallin jousituksen esisäädön sekä valojen suuntauksen nappulat on uudessa mallissa siirretty oikealta puolelta poistetun hanskalokeron paikalle.
Kuulemma audiosysteemiä on uudistettu. Ymmärsimme tämän ainakin niin, että radion keskusyksikkö on nykyään takalaukun lattian alla paikassa, jossa aiemmin oli kolo CD-vaihtajalle. Pyörissämme oli myös satelliitti- eli XM-radiot. Tosin Karin pyörän XM-tilin aktivointi ei heti ollut päällä, mutta vuokrausfirma hoiti senkin kuntoon muutamssa päivässä. Tuo XM-radio on kyllä hieno peli! Signaali tulee satelliitin kautta ihan virheettömänä ja samaa asemaa / musiikkiteemaa saattoi kuunneella koko reissun ajan tarvitsematta räplätä uutta asemaa edellisen häipyessä. Tosin sillat ja pitkäoksaiset puut tai syvät kanjonit häiritsivät signaalin vastaanottoa, jolloin yhteys pätki. Itse en kuunnellut tavallista FM-radiota kuin kerran varttitunnin ajan kunnes kyllästyin sen huonoon signaaliin.

Wingin audio ja intercom on periaatteessa hyvä. Siinä voi valita haluaako radion tai navin äänet ulos pyörän ulkokajareista tai kypärään. Nämä jopa erikseen, eli musat voi kuunnella ulkokaittumista ja navin ohjeet kypärään tai päinvastoin. Volyymeille ja niiden suhteille löytyy omat säädöt. Mutta se Intercom! Se on edelleen sama vanha 70-lukulainen...Tarkoittaa, että kun painat "intercom"-nappulan alas molemmat mikrofonit avautuvat. Riippuen sitten siitä kunka hyvä tuulitötterö mikrofonin edessä on alkaa joko suurempi tai pienempi kohina molempien korvissa. Tietysti oma puhe kiertää kypäräkajareihin ja kaikki ohitettavien rekkojen rengasäänet myös! Käytännössä Intercom oli pidettävä pois päältä ja se avattiin sitten kun toisella oli asiaa. Systeemissä oli kyllä volyymisäätö, mutta se oli yhteinen eli edelleenkään ei ollut fiksua kuskin käyttää korvatulppakajareita ja repsikan tavallisia...

Sen sijaan kehitystä on tapahtunut Wingin vakionopeussäätimen kohdalla. Ensiksikin se kytkeytyy saman tien eikä vasta joskus kuten aiemmassa mallissa. Ero on todella selvä. Aiemmin piti oikein taustapeilistä varmistaa, että kukaan ei ollut ajamassa peräpeiliin kun cruisen kytki, sen verran pahasti vauhti aina nyykähti. Nyt cruise ottaa kiinni salamannopeasti ja hetken tuntuu, että vauhti jopa hyppää ylöspäin. Toinen merkittävä parannus on, että cruise on saatu hiljaiseksi. Enää ei ala korvakajareissa kuulua se sadan ampiaisen ininä kun cruisen kytkee! Tästä mie tykkään!

Ylläolevissa kuvissa ei valitettavasti näy eräs uuden mallin huononnus. Kuskin polvien tasalla olleet lämminilmasuuttimet on jätetty pois. Ilmiesesti niille ei uusien nappulasijoitteluiden vuoksi ole enää jäänyt tilaa. Itse en noiden tarpeellisuutta ole tiedostanutkaan, mutta Kari huomasi eron heti kun vaihdoimme pyöriä. Noilla sekä onneksi ei-riisutuilla kengänlämmittimillä oli erityisen paljon käyttöä länsirannikon todella taajaan vaihtuvissa olosuhteissa, jossa lämpötilat sahasivat +12 ja +25 välillä monta kertaa päivässä.

Kuulemma myös uuden mallin jousitusta on parannettu. Voi olla, mutta itse en tuossa nyt mitään ihmeellistä huomannut. Kyllä ajossa edelleenkin lievää -70 luvun Buickia on havaittavissa loivissa kovaa ajetuissa kaarteissa, mutta pääsääntöisesti Wingillä pääsee kyllä yllättävän kovaakin mutkateillä. Omaa kanttailua hillitsivät lähinnä nuo sivulle sojottavat lepuutusjalkatapit, joiden raapimista pelkäsin eniten. Oikean ajosaappaan kanta kulahti jo puhki kun eräässä loivassa kaartessa pidin hölmöyttäni jalkaa noilla tapeilla ja asfalttiinhan se nappasi...

Jarrut ajamassani 2012-mallissa olivat mallia ABS. Ne tuntuivat kaikin puolin hyviltä ja tunnokkailta vaikka ABS-ominaisuutta ei testata tarvinnutkaan. Eivät ole ainakaan huonontuneet aiemmista malleista.

Muu pyörän ergonomia on entisellään eli satula on jo tehtaalta hyvä eikä kuten Bemareissa, joissa se on hyvä vasta erillisen satulasepän jäljiltä. Täyden päivän ajo ei tunnu missään vaikka polvikulmakin hieman jyrkempi, mihin olen kotona tottunut. Vaihteisto pelaa kuten ennekin, kylmänä hieman jäykkä, mutta notkistuu nopeasti. Hidasajo on matalan painopisteen ansiosta helppoa, mutta herkkävasteisen kaasun ja ehkä äkkiä tarraavan kytkimen takia toisaalta helposti ryntäilevää.

Summa summarum: Ensi vuoden reissu (Floridasta Minnesotaan) on jo suunnitteilla ja kyllähän se Wingi taas vahva ehdokas ajopeliksi on. Se on luotettava kapine. Omat ja matkakumppaneiden kokemukset jo yhdeksästä pyörästä ovat positiiviset. Mitään matkan jatkumista uhkaavia ongelmia ei ole koettu vaikka pari pyörää jo viime vuonna kipattiinkin.

Tai sitten kokeillaan vihdoin niitä Harrikoita...;-)