Olimme siis asettuneet peräti neljäksi yöksi paikoillemme, joka oli tietysti matkatavaroidenkin alituisen pakkaamisen kannalta rentouttavaa. Myöskään ei tiedossa ollut satojen mailien ajamista, joka varsinkin tuntui vaihteeksi mukavalta. Cheryl oli puuhannut valmiiksi kolme polkupyörää paikalliselta fillarivuokraajalta ja niinpä Mirja ja Irja lähtivät tutustumaan maisemiin fillarin selästä. Meidän miesten ohjelmassa oli lähinnä visiitit ensin Hondadiilerillä hoitamassa Wingeihin öljynvaihdot sekä BMW-liikkeessä, jossa Steve halusi käydä näyttämässä rekan murjomaa LT:n keulaa. Hän halusi heiltä mahdollista ensiapua kieroon menneeseen valojen suuntaukseen siltä varalta, että kotimatkalla he joutuisivat mahdollisesti ajamaan pimeällä.
Tytöt valmiina päivän haasteisiin! Ilmakin oli mitä parhain eli pahin kuumuus oli jo taittumassa.
Matkalta löytyi mm. oheinen ihmisoikeuksien (ja erityisesti koskettavasta päiväkirjastaan kuuluisaksi tulleen Anne Frankin) kunniaksi pystytetty muistomerkki
Vaikka amerikkalainen liikenne onkin rakennettu perinjuurin autolla liikkumisen ehdoilla, löytyy ainakin Boisesta myös väyliä kevyelle liikenteelle. Toinen asia on sitten se, että väylät palvelevat enemmänkin vain virkistystarkoitusta. Kaupoissa, virastoissa jne. asiointi vaatiikin fillaristilta tai kävelijältä jo rautaisempaa rohkeutta.
Boise-joki monine haaroineen halkoo kaupunkia, joten siltojakin tarvitaan.
Myös työssään surmansa saaneile palomiehille löytyi muistomerkki.
Oma aamupäiväni puolestaan alkoi huonosti. Tunsin alkavan vatsataudin oireita, mutta koska pyörävuokraisäntämme Gaylen oli tilannut meille öljynvaihdot pyöriimme, suunnistimme siis Hondakauppaan.
...tai myytiinhän siellä toki paljon muitakin pyöriä...
...mm Victoryjä, jossa vasemmanpuoleinen oli Vision-malli kaikilla herkuilla.
Mistä lienee uuden Wingin muotoilija ottanut vaikutteita?
Pyörämme otettiin sisään lähes samantien ja odottelimmekin niiden valmistumista takapihan pöydän ääressä. Huoltopäällikkö Curtis totesi, että oman pyöräni eka öljynvaihto olisi ollut 600 mailin kohdalla ja nyt oli mittarissa 2300 mailia. Kerroin, että eipä olisi ollut tätäkään vaihtoa, ellen itse olisi sitä pyöränvuokraajalta nimenomaisesti vaatinut. Blogikirjailija oli muuten jo tässä vaiheessa kohtalaisen voipunut vatsataudin oireiden pikku hiljaa edetessä.
Karin pyörä palaamassa pukilta. Siihen tehtiin samat operaatiot eli myös peräöljyt vaihdettiin. Palasimme hotellille ja meikäläinen vetäytyi saman tien sänkyyn, jossa makaamista kerkisinkin sitten harjoittaa oikein urakalla. Ruoansulatukseni on yleensä kuten hailla, eli en kovin helposti sairastu, mutta tällä kertaa kaaduin sänkyyn. Mieleeni tuli saman tien edellisen illan ulkosalla tarjoillut ruuat, joista osa oli jopa ihan suorassa auringonpaisteessa. Ja me tulimme vielä paikalle viimeisten joukossa, joten sapuskat olivat ehtineet paistatella päivää jo hyvän tovin. Olinpa jopa jotain kermaisen näköistä jälkiruokasuklaakakkua nostellessani vitsaillut Hillelle, että "pannaampa nämä tuulensuojaan, ennenkuin lähtevät itsekseen liikkeelle". No joo...nyt ne vissiin sitten olivat päättäneet ryhtyä liikekannallepanoon minun vatsassani.
Illaksi muut lähtivät katsomaan "Idaho Cutting Horse" -showta, jossa ilmeisesti asiansa osaavat ratsumiehet pelehtivät nautojen yms. elikoiden kanssa.
Samanaikaisesti yleisö (Cheryl, Steve ja Kari) ilmeisesti nauttivat maittavan illallisen. Kuulin tosin Irjalta, että melko väkevä hevosenlannan tuoksu hieman häritsi ruokailunautintoa. Niinpä niin...ketä häiritsi mikäkin. Itseäni samanaikaisesti hotellihuoneessa häiritsi lähinnä lievä kuume sekä vatsatautiin kuuluvat tyypilliset oireet, joiden tarkempi kuvailu jätettäköön sikseen.
Mukavaa, että edes joillain oli hauskaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti