Perjantai 2.9. CCR

Perjantai valkeni vatsatautiselle blogikirjailijalle jo kohtalaisen paljon valoisampana. Kykenin syömään jo puoli lautasellista kaurapuuroa ja lasin tuoremehua. Olo ei kuitenkaan vielä olut mitenkään erityisen tukeva, joten otimme mielihyvin vastaan Hillen ja Pekan tarjouksen lähteä katselemaan Boisen ympäristöä autolla. Paikallinen BMW-diileri oli järjestänyt hotellin aulan tauluille esityksen eri pituisista ajoreitestä ja valitsimme noin 170 mailin mittaiseksi määritetetyn Lowman Loopin.

Näytä CCR 2011 perjantai 2.9 Lowman Loop suuremmalla kartalla

Idahon Banksiin asti mentiin samoilla jäljillä kuin Karin porukka edellispäivänä. Kukkulat olivat alkumatkasta hieman pyöreämmiksi hioutuneita.

Joen rannalla olisi ollut valmiita piknik-paikkoja. Emme kuitenkaan ryhtyneet sen kummempaan ruuanlaittoon, mikä sopikin meikäläiselle oikein hyvin.

Käännyttyämme Banksista kohti itää alkoivat vuoretkin olla jo paljon karkeampia muodoiltaan.

Joki oli edelleen kuvassa mukana, entistä syvemmällä kanjonissa vain.

Tukkirekka Amerikan malliin. Ei sattunut silmiin yhtäkään puurekkaa, missä olisi ollut kyydissä lyhyempää tavaraa. Puu on varmasti menossa jollekin sahalle, koska sellupuuta tuskin tuolla tavalla kuskattaisiin. Maasto tekee puun korjuun ylipäänsäkin aika haasteelliseksi. Eiköhän ne television helikopterimetsuritkin operoi jollakin tällä kolkalla Yhdysvaltoja.

Toisenlaista puunkorjuuta alueella tekevät tietysti myös metsäpalot. Kuvan taulussa kerrotaan heinäkuussa 1989 sattuneesta rajusta ukonilmasta, jolloin pahimmillaan salamoita rätisi yli sadan kappaleen tuntivauhtia. Tuloksena oli laajat metsäpalot, joita sammuttamaan hälytettiin palomiehiä ympäri maata. Vaikka sammutusta tehtiin suuren ihmismäärän avulla, lopullisen sammutuksen teki kuitenkin onneksi luonto itse. Elokuussa tulleet sateet sammuttivat palot lopulta.

Osassa puita näkyivät palon merkit edelleen.

Matkalla takaisin kohti Boisea poikkesimme myös kaupungissa nimeltä Idaho City. Suureellisesta nimestään huolimatta kaupungin asukasluku on noin 400.

Downtown Idaho City.

Boisea lähestyessämme kanjonissa olleen veden määrä lisääntyi. Kanjoni toimi voimalaitoksen vesivarastona. Tien mutkaisuus alkoi myös vaivata meikäläistä. (Tie olisi ollut aivan ykkösluokkaa mottoripyörällä...) Lopulta vaihdoimme Pekan kanssa hommia siten, että pääsin itse rattiin. Näin ei mukana kuljetettuja muovipusseja tarvittu.

Sillä aikaa kun me olimme autoajelulla, muu porukka vietti aikaa hotellin uima-altaalla. Kuvassa keskellä kanadalaiset Bob ja Gladys. Heidän oli määrä lähteä seurassamme Seattlen suuntaan lauantai-aamuna, mutta heidän pyöräänsä tuli vika, joka viivästytti heidän lähtöään.

Illan ohjelmassa oli sitten muun muassa fifty/fifty -arpajaiset. Kuvassa Bill esittää viimeisen vetoomuksen yleisölle ostaa arpoja ennekuin on liian myöhäistä.

Tässä lavalla on Ride for Joy -järjestön koko henkilökunta ottamassa vastaan heille luovutettavaa lähes 35 tuhannen dollarin lahjashekkiä. Tulevan vuoden CCR-paikkakunta pidettiin taas tavan mukaan salassa viimeiseen saakka. Lopulta ilmoitettiin, että vuoden 2012 CCR pidetään Duluthissa Minnesotassa. Noin kivenheiton päässä siitä sijaitsee muuten kaupunki nimeltä Finland. Saas nähdä onko tuonnekin taas lähdettävä...CCR ei kuulemma järjestäjien mukaan ole enää mitään ilman suomalaisia.

Cheryl ikionnellisena Suomi-tiimin lahjoitettua hänelle laukun kiitokseksi muun muassa hänen tytöillemme kustantamista vuokrafillareista ynnä muustakin vieraanvaraisuudesta.