Maanantai 5.9. Seatac WA - Garibaldi OR 430 km

Maanataiaamu alkoi varhain. Rouvat piti lähettää kotimatkalle eikä tuo ihan peiton alta ohjeita huutelemalla onnistunut. Viideltä saimme heidät pakaaseineen motellin järjestämään shuttlebussin ja sitten palattiin huoneisiimme ihmettelemään, että vieläkö tässä osaisi nukkua. Itse en osannut vaan käytin pari kolme tuntia jo siinä vaiheessa pahasti jälkeen jääneen blogin päivittelyyn. Tässä motellissa ei ollut minkään valtakunnan aamiaistarjoilua. Naapurissa olisi ollut se eilisiltainen Denny's mutta kun sekin oli jo nähty, niin päätimme lähteä katsomaan Seattlen satamaa, joka oli edellispäivältä jäänyt näkemättä. Tuolta satamasta varmaan löytyisi jokin ravitsemusliike, jossa saisi aamiaistakin.

Matkalla kohti Pike's Peak Placea, joka on Seattlen sataman yksi kuuluisimmista paikoista noin niinkuin matkalijian kannalta.

Ihan kunnon skyline löytyy Seattlestakin. Kaupunkiahan on muuten käytetty monien kuuluisien elokuvien tapahtumapaikkana. Esim "Uneton Seattlessa", "Greyn anatomia", "Upseeri ja Herrasmies" ja mitä noita nyt on...

Maanantaihan oli vielä kansalaisten vapaapäivä, mutta olimme sen verran ajoissa liikkeellä, että parille Wingille löytyi vielä parkkipaikkakin aika jyrkästä mäestä aivan ns. pelipaikoilta.

Heti samantien törmättiin ensimmäiseen mäyräkoiraan. Tässä oli Abby, ikää 1,5 v, lyhytkarvainen kaniinimäyräkoira. Vähän kuin oma Ippumme (12,5 v) mutta vielä pienempi.

...ja vielä paikalle ilmestyi toinenkin mäykky. Tämän nimi ei jäänyt mieleeni, mutta touhukas kaveri joka tapauksessa. Ilmeisesti ollut hiljattain jossain operaatioissa päätellen tuosta kaulatötteröstä.

Kalaa ynnä muita mereneläviä olisi ollut kaikkiin tarpeisiin, mutta meillä nyt ei tällä kertaa ollut mahdollisuutta tarttua tarjouksiin.

Painuimme sisään tuonne Public Marketiin, josta löytyi myös sangen vilkas ravintola satamanäköalalla.

Ravintolan seinällä oli myös kuva samasta paikasta viime vuosisadan alkupuolelta.

Pakollisten poseerausten ja ...

...pakollisten matkamuisto-ostosten jälkeen todettiin tämä kylä nähdyksi ja oli aika ottaa suunta kohti San Franciscoa. Siellä piti olla torstaiksi, ja matkaa tuhatkunta mailia, joten matkaan!
Näytä CCR 2011 Seatac WA - Garibaldi OR suuremmalla kartalla Tällaiseksi maanantain reittimme muodostui. Tavoittelimme siis kuuluisaa US Highway 101:tä, joka Kaliforniaan saavuttaessa haarautuu edelleen Hwy 1:ksi. Tässä yhteydessä on ehkä syytä mainita, että USA:n teiden numeroinnin logiikka on sellainen, että parilliset tiet ovat itä-länsi -suuntaisia ja vastaavasti parittomat tiet kulkevat pohjoinen - etelä -suunnassa.

Tässä jo paineltiin ulos kaupungista. Kuten kyltistä näkee, siellä on myös aika kuuluisaa lentokoneteollisuutta...

Matka joutui hyvin käyttämällä kimppakyytikaistaa. Tämä on siis varattu autoille, joissa on enemmän kuin yksi matkustaja. Aiemmiissa osavaltioissa näimme myös tämän kaistan opasteissa selkeästi merkinnän "Motorcycles OK", mutta täällä Seattlen - Tacoman alueella en sitä itse ainakaan huomannut. Mutta mitäs me maalaiset siitä...jos kerran muualla sai mopoilla kimppakyytikaistalla, niin kai sitten täälläkin.

Valtameren lähestyessä alkoi maaperäkin paikoitellen muuttua aika kosteaksi.

Ajelimme aika pitkät matkat tällaisten näkymien vierellä. Kysymys oli monenlaisista merenlahdista, joissa vedenpinta vaihtelee ilmeisesti nousu- ja laskuvedenkin vaikutuksesta.

Sitten tuli jo vapaampiakin vesiä näkyviin ja tämä (osittain remontissa oleva) silta johtaa kaupunkiin nimeltään Astoria Oregon.

Washingtonin ja Oregonin raja sattuikin juuri tuolle sillalle.

Tässä varmaankin säädettiin kameran asetuksia kohdilleen...

Astoriassa silmiini sattui oheinen kyltti, jossa nimi vaikutti suomalaisperäiseltä. Vasta seuraavana aamuna yöpaikkamme parkkipaikalla (kymmeniä maileja etelään) kuulimme eräältä amerikkalaisturistipariskunnalta, että täällä Astoriassa onkin oikea suomalaisten siirtokunta. Kyseinen pariskunta oli ollut pari kesää aikaisemmin laivaristeilyllä Itämerellä ja olivat poikennet mm. Helsingissä, joten pyörissämme liehuneet Suomen liput herättivät heidän huomionsa.Tuolla Astoriassa olisi ollut kuulemma perinteinen Finland Hall eli "haali", mutta eipä me nyt enää viitsitty tuon ihmeen vuoksi lähteä takaisinpäin ajelemaan.

Aina välillä ajettiin todella harmaassa sumupilvessä, joka saattoi alkaa yhtä nopeasti kuin sitten päättyikin.

Ja ilman lämpötila heilui myös sumupilvien mukaan eli sumussa oli viileämpää kuin kirkkaalla. Kuvassa näkyvä lämpötila (12 C) taisi olla siinä sumun kohdalla mitattu.

Iltapäivällä päästiin jo sitten kunnon näkymiin käsiksi!

Tästä näkee, miten sumu hiipii mereltä. Paikalliset selittivat ilmiön riippuvan Portlandin kaupungin olosuhteista ja säätilasta. Jos siellä on "sopiva" keli, se imee sumua mereltä sisämaahan kuin pölynimuri.

Yhdessä vaiheessa ilmestyi jo sinällään lähellä rantaa kulkevan maantien ja meren väliin vielä rautatiekiskotkin. Ihmettelimme niiden virkaa, kunnes näimmekin höyryveturin kiskoman / työntämän junavanhuksen puksuttavan radalla.

Näimmekin junan uudestaan sitten myöhemmin päädyttyämme jäämään yöksi Garbaldin kaupunkiin aivan Tyynen Valtameren rantaan.

Eli turistirysästähän tässä oli kyse. Junan ajelut olivat jo siltä päivältä ohi, joten painuimmekin motellimme...

..eli paikallisen EconoLodgen löydettyämme syömään saman parkkipaikan toisella laidalla sijaitsevaan..

..Kellyn paikkaan, jossa aamiaista näköjään on tarjolla jo aamuviidestä alkaen.

Lähes samaan aikaan meidän kanssamme tuli ravintolaan parikymmenpäinen mennoniittiseurue. Meille tuli hätä saada tilauksemme sisään ennenkuin tuon porukan eväitä aletaan valmistaa ja kyllä meitä lopulta sutjakasti palveltiinkin vaikka alku vaikutti hieman nihkeältä. Lopulliset pisteet Kellyn paikka sai, kun sieltä löytyi myös olutta, vaikka ruoka / juomallistassa ei näkynyt sen enempää olutta kuin viinejäkään.

Tässä meikäläisen turskahampurilainen. Meren äärellä kun oltiin, niin sopi olettaa, että kalakin saattoi olla tuoretta. Ja kyllä se olikin! Maistui erinomaiselta. Ei ollut enää onneksi ruokamyrkytysoireista jäljellä kuin muisto vain...