Tiistaiaamuna pääsin Englannissa sähköpostiini ja siellä olikin hyviä uutisia! Hillen selkävaiva osoittautuikin onneksi vain äkäiseksi noidannuoleksi, joten taas ollaan alkuperäisessä pakkaus- ynnä matkasuunnitelmassa. Siispä vielä päästään kertaalleen vatvomaan kaikki tarvittavat kengät ja koltut ja jääpä hyvässä lykyssä hieman tilaa vaikka pikku amerikantuliaisillekin – sikäli kuin tuo euromme kutistuva kurssi nyt mitään kummempaa enää innostaa hankkimaan.
Tiistai meni siis Englannissa, Winchesterin kaupungissa Hampshiren maakunnassa. Ikäänkuin tuttuja nimiä nuokin tuolta Amerikan mailta...Taitaapa lähes kaikille Englannin paikannimille löytyä vastine rapakon takaa eikä riitäkään, koska lisää nimiä on pitänyt lainailla muistakin Euroopan maista. Äkkiseltään tulee mieleen vaikkapa Paris Texas, New Bern Indiana, Toledo Ohio ja onhan noita vaikka mitä. Eikös jossain ylä – Michiganissa ole joku New Finlandkin...
No joo, tässä Norwegianin iltakoneessa kohti Helsinkiä alkaa jo ajatus vaeltaa ja oikein hyvin olisi voinut jäädä tämäkin reissu tekemättä, ihan kohta taas nimittäin istutaan ihan kunnon rupeama Helsingistä Chicagoon. Tässähän tämä varastoon lepääminen tältä viikolta sitten meni...Toisaalta työhommatkin on hoidettava, jotta joskus pääsee sitten lomalle, niin kai se on nähtävä.
Vielä vajaat pari tuntia Helsinkiin ja kotisängyssä toivottavasti aamuyhteen mennessä. Jatketaan tästä huomenna keskiviikkona.
Keskiviikkona:
Aamulla piti lyhyehköjen yöunien jälkeen (sängyssä klo 01 viime yönä) ensi töiksi ryhtyä penkomaan tarvikkeita niiden Wingiin sopivien kypärämikrofonien asentamiseksi. Ne mikrofonit löytyivät, mutta asennuksessa tarvittavia 2-napaisia pikaliittimiä ei minulla enää ollut. Tuon jo aavistinkin ja osin sen vuoksi piti aamulla nousta tavallista aikaisemmin tuokin asia toteamaan. Voi pihkura sentään...no ei sitten muuta kuin tästähän sain hyvän syyn hurauttaa LoTjalla Helsinkiin ja Bebek-elektroniikkaan, josta yleensä moponrakentelussa tarvitsemani pikku sähköihmeellisyydet hankin. Samalla kun olin jo siellä Sörnäisissä, poikkesin vielä Autoliiton toimistosta hakemassa suomalaisen ajokortin ns. USA-liitteen. Tuo kyllä vaikuttaa aika huikealta bisnekseltä...14 euroa paperilapusta, jossa on suurin piirtein käännetynä (vanhanmallinen) suomalainen ajokorttini! Olen tähän mennessä pärjännyt tuolla vanhalla kortilla USA:ssa, mutta sitä nyt onkin tähän mennessä katselleet vain rajavartijat tai mp-vuokraamon virkailijat. Tässä käännöksessä lukee, että "the attached driving licence no sejase is valid for classes for vehicles ABEC" eikä missään tietenkään mainita mitä nuo luokat merkitsevät. Eli jos hankala "County Mounty" tai muu sheriffi osuu kohdalle, niin millä selvitän hänelle, että mp-luokka on tuo A eikä esimerkiksi puuttuva D? Kun ihmettelin asiaa AL-virkalijalle, niin hän totesi, että tuo selitysten puuttuminen erottaakin tämän USA-liitteen kansainvälisestä ajokortista. Sitähän taas ei saa odottaessa ja maksaakin toki enemmän ja pitää olla passikuvia jne.
Nonniin, tämöinenkin papperslappu on nyt sitten följyssä, jos joku siitä joksus olisi vaikka kiinnostunut. Toivotaan, että päästään jatkamaan entiseen malliin...
Samalla kun oli AL:n toimistossa, niin pyysin heiltä (ilmaisen) Triple-A:n eli USA:n AAA:n discount cardin. Tällä muka saa alennuksia joistain yöpaikoista jne. Katsotaan, mihin tämä nyt sitten riittää.
Kotimatkalla muistin myös hakea lahjaliikkeestä Billille hankkimani puukon, jonka terään tuli kaiverrus "Our Brother But Another Mother". Tämä oli Karin mukaan Billin taannoin (2008) Utahin CCR:ssä käyttämä hokema Karista ja itsestään. Ideamme on yrittää saada Bill vaihtamaan ne pari pyssyä LT:nsä sivulaukusta vaikkapa tämmöiseen hiiliteräksiseen puukkoon..;-)
Sitten purin Irjan kypärän ja korvasin Baehrin mikrofonin tällä vanhanmallisella ja omassani homma kävikin helpommin, koska se olikin jo liittimien puolesta "esivarusteltu" tähän operaatioon. Sama homma nimittäin tehtiin vuonna 2009, jolloin meillä oli toiveikkaana mukana jopa PMR-puhelimet Wingeihin asennettaviksi, mutta tuo operaatiohan meni sittemmin mönkään.
Kari soitti ja hän lähtee Konnevedeltä (uudella GTL:llä) kohti Hyvinkäätä noin klo 16 maissa, joten vielä ehdin setviä meidän yhdessä huoneessamme kaaoksena olevia matkatavaroita vähän kompaktimpaan muotoon. Irja on kylläkin kieltänyt minua koskemasta hänen tavaroihinsa, joten eipä tuo sotku meikäläisen voimin taida paljoakaan tuosta selvitä, ennekuin rouva saapuu töistä ja serpoo itse omat nyyttinsä...
Vahasin ja kiilloitin sentään AirFlow-saappaat, joten niillä kehtaa klompsia taas lentokoneeseen. Samoin kypärä on vahattu ja sen visiirikin on kiillotettu, joten jos tulee urputusta liioista käsipakaaseista voin aina vetää potan päähäni ja sanoa, että tämä on mun hattuni.
Tässä nämä lähtöpäivää edeltävät tunnelmat, jatkeskellaan huomenna koneessa. Siellä on joutilasta aikaa kertoa, miten tästä pakkauskarnevaalista lopulta selvittiin. Josko alkaisi saada myös jotain valokuvantapaisiakin mukaan kun tulee eteen jotain kuvattavaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti