Perjantaiaamuna heräsin 03:31 pirteänä kuin tikka. Samoin oli Karikin jo herännyt.
Motellihuoneemme oli pohjaratkaisultaan samanlainen, jollaisissa olimme vuosien varrella asuneet vaikka kuinka monessa. Tunnelma oli siis kuin kotiin olisi tullut! Ryhdyimme tästä huolimatta valmistautumaan tien päälle sen enempiä viivyttelemättä, mutta niin vain oli kello 5:02 kun pääsimme matkaan kohti edellisiltana saavuttamatta jäänyttä Springfieldiä. Aamu oli säkkipimeä ja ilmakin oli noin 13 C kylmää, joten hellepuvun alle vähän pitkähihaista ja päälle sadepuku. Vielä kunnon lumilautasukat hellekenkien sisään, Wingin kahvan-, kenkien- ja penkinlämppärit päälle ja kohti uusia seikkailuja!
Virittelimme vielä pakolliset Suomen liput paikalleen ja minä tietysti panin kiinni myös oman kaikilla reissuilla mukana olleen juomapullotelineeni.
Tie oli ajoittain melkoisen sumuinen mutta noin kuuden maissa alkoi aamu jo kajastaa selkämme takana ja pikku hiljaa alkoi lämpötilakin kiivetä ja paleluni alkoi helpottaa.
Lincolnissa, vielä Illinoisia, löytyikin oikein periamerikkalainen Crocker Barrel -ketjun putiikki, jossa nautimme aamiaisen puoli seitsemän aikoihin.
Kari oli tutustunut tähän ketjuun jo aiemmin ja kyseessä on siis kauppa, jossa myydään kaikkea mahdollista koriste- ja matkamuistotilpehööriä.
Ja aamiaiset on sitten asiallisia ja näitä tarjoillaan aamusta iltaan!
Vatsat pulleina olikin sitten hyvä lähteä tien päälle uudestaan. Itse en ollut vielä ehtinyt paneutua uuden Wingini ihmeelliseen navigaattoriin, joten Kari naputteli seuraavia reittipisteitä omaansa. Minä olin saattuemme perämiehenä.
Näytä CCR 2011 päivä 2, Dwight IL - Phillpisburgh KS suuremmalla kartalla
Tässä torstain reittimme, jossa piti tehdä pikku koukkaus myös Nebraskan puolelle, koska tuo osavaltio minulta vielä puuttuikin.
Päivän mittaan lämpötila kipusi vääjäämättä kolmekympin pahemmalle puolelle, joten jääpalojen ja Gatoraidin lantraus oli pakko aloittaa. Terästimme sekoituksen vielä "5-hour Energy Shotilla", joka siis on pieneen pulloon pakattua energiajuomatiivistettä. Univelkaa kun sattuneesta syystä vielä oli...
Tuhdista energiajuomatankkauksesta huolimatta jossakin vaiheessa puolen päivän aikoihin Kari pysäytti Interstaten 72:n penkalle ja ilmoitti, että nyt on saatava kahvia ja äkkiä. Olimme ajelleet viivasuoraa väylää vakionopeussäädin juntattuna 74 mailiin tunnissa (noin 120 km/h)jo muutaman tunnin ja Kari pelkäsi nukahtavansa. Olin tuossa vaiheessa jo selvittänyt Wingin navigattorin mystiikkaa sen verran, että olin vetomiehenä ja niinpä puikkasin ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä pois väylältä ja päädyimmekin ihme tuurilla pikkukylään nimeltä Marceline, Missouri. Tuo kylä sattuu olemaan herran nimeltään Walt Disney syntymäpaikka ja silläpä tämä paikkakunta taitaa elääkin.
Tässä Waltin syntymäkoti, joka kyltin mukaan on nykyään "private home", joten ilmeisesti kiertelyitä talossa ja sen ympärillä ei ole tyrkyllä. Ei meillä kyllä olisi ollut moisen aikaakaan, joten jätimme tämän samoin kuin "Walt Disney Post Officen", "Walt Disney Elementary Schoolin", "Walt Disney Hometown Museumin" sekä "The Dreaming Treen" yhdessä "Walt's Barnin" kanssa vaille suurempaa huomiotamme ja kiersimme oikean käden rannetta...
Iltapäivän kuluessa vaihtui osavaltio Kansasiksi ja ajoimme inkkariajoista muistuttavien pikkukaupunkien kuten Hiawatha, Pawnee City jne läpi.
Tässä taas tankkaustauolla jossakin päin Kansasia.
Sään suhteen meillä kävi taas uskomaton pulla. Ajoimme melkomoisen sade- ja ukkosrintaman välissä ja välillä kohdallemme osui hirvittävän suuria pisaroita roiskinut sadekuuro, joka kesti vain puolesta minuutista minuuttiin. Ajoviima kuivasi minkä saderipsaus kasteli ja lopulta puoli seitsemän maissa satuimme pikkupaikkaan nimeltä Phillipsburg Kansas, ja sieltä löytyneeseen Cottonwood Inniin asetuimme yöksi. Huoneen hinta 75,75 USD kahden hengen huoneessa.
Lauantaille jäi ajomatkaa vielä noin 350 mailia...
Näytä CCR 2011 päivä 2, Dwight IL - Phillpisburgh KS suuremmalla kartalla
Tässä torstain reittimme, jossa piti tehdä pikku koukkaus myös Nebraskan puolelle, koska tuo osavaltio minulta vielä puuttuikin.
Tuhdista energiajuomatankkauksesta huolimatta jossakin vaiheessa puolen päivän aikoihin Kari pysäytti Interstaten 72:n penkalle ja ilmoitti, että nyt on saatava kahvia ja äkkiä. Olimme ajelleet viivasuoraa väylää vakionopeussäädin juntattuna 74 mailiin tunnissa (noin 120 km/h)jo muutaman tunnin ja Kari pelkäsi nukahtavansa. Olin tuossa vaiheessa jo selvittänyt Wingin navigattorin mystiikkaa sen verran, että olin vetomiehenä ja niinpä puikkasin ensimmäisestä mahdollisesta liittymästä pois väylältä ja päädyimmekin ihme tuurilla pikkukylään nimeltä Marceline, Missouri. Tuo kylä sattuu olemaan herran nimeltään Walt Disney syntymäpaikka ja silläpä tämä paikkakunta taitaa elääkin.
Tässä taas tankkaustauolla jossakin päin Kansasia.
Lauantaille jäi ajomatkaa vielä noin 350 mailia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti