Tässä piti vielä ponkaista pikimmiten käymään Englannissa työreissulla ja tätä kirjoittelenkin Lontoon Gatwickin Best Western hotellissa. Eilinen eli sunnuntai menikin uusia pakkaamiskuvioita suunnitellessa. Saimme nimittäin aamuvarhaisella viestin Pekalta, jonka mukaan Hille on lauantaina loukannut selkänsä ja heidän matkalle lähtönsä vaikuttaa epävarmalta. Tämä merkitsee, että heidän jäädessään kotisuomeen pitää tavaroiden pakkaaminen tehdäkin sitten soukemmin Karin ja minun pyöräkuntien osalta. Ajatushan oli, että Irja ja Mirja voivat tulla Denveriin vähän ronskimman laukun kanssa ja nuo laukut sisällään CCR-juhlapaikalla tarvittavat pitkät mekot ynnä smokit ja lakerikengät matkustaisivat Pekan ja Hillen vuokra-auton kyydissä Denveristä muutaman luonnonpuiston kautta Boiseen. Nyt jos tuo kuljetuspalvelu jää pois, pitää pitsimekkojen ynnä pukujen mukaan otto panna harkintaan, koska käytettävissä olevat laukkutilat kutistuvat olennaisesti.
No joo, ei tässä nyt totuuden nimissä ihan ykkösiä ollut mukaan tulossa muutenkaan, mutta kyllähän tuommoinen neljän päivän mopotapahtuma juhlaillallisineen asettaa hieman vaatimuksia varusteiden osalta. Samoissa virttyneissä farkuissa ja hikisessä T-paidassa ei kehtaa hotellissakaan palloilla päivästä toiseen…
Myös CCR:n jälkeinen reittimme muuttuu, jos Hillestä ei ole lähtijäksi. Alkuperäinen suunnitelma oli, että Kari ja minä koukkaisimme heti Washingtonin (siis sen osavaltion, ei pääkaupungin eli DC:n) rajan ylitettyämme kohti etelää ja Mirja ja Irja saisivat Pekalta ja Hilleltä kyydin Seattleen. Nyt saatammekin joutua kuskaamaan rouvat Seattlen kentälle saakka, mutta tuo nyt onneksi mahtuu kyllä aikatauluumme.
Plan B on siis valmiina ja katsotaan nyt kuinka Hille toipuu ja millaisilla pakkauksilla me sitten lähdemme. Pääasia on tietysti, että Hille pääsisi reissuun. Häntä (ja tällä kertaa hänen oikeaa aviomiestään) nimittäin odottaa CCR:ssä suuri joukko tuttuja kahden vuoden takaa, jolloin Hille oli matkassa Karin repsikkana.
Varusteista vähäsen
Ajovarusteiden osalta on aikomukseni luottaa vanhoihin koettuihin eli tosi kuumiin keleihin aion varautua taas BMW:n Venting Machine –ajopuvulla, BMW Airflow kengillä sekä Sweepin kevyillä hanskoilla. Niin kuumaa ei tulekaan etteivätkö nuo pysyisi päällä. Viime reissun rypemiset jo opettivat…
Kun joka tapauksessa odotettavissa on myös paljon viileämpiä kelejä, jos ei muuten niin siellä korkealla Kalliovuorilla, on lämpövarusteina jälleen uskollinen Partioaitan Goretex sadetakki sekä uuden uutukaiset North Facen sadehousut. Edelliset Drymax-pöksyt kun olivat penteleet muuttuneet Wetmax-tyyppisiksi eli vähänkään pidemmällä sateella takapuoli kastui kun housujen persaussauma päästi veden satulan päältä nousemaan läpi. Noilla tehdään Venting Machinesta No-Venting Machine eli blokataan tuuli ja alle vielä pitkät kalsarit ja jalkaan lumilautasukat pitämään vähän lämpöä kun kengistäkin viheltää tuuli läpi. Jos tuuli viheltää läpi, niin ei nuo AirFlow-kengät tietenkään vettäkään pidä, mutta alkukesän Sveitsin reissu opetti, että näissä LuxusTourereissa ei jalatkaan likoa ihan niin pahasti kuin muissa mopoissa.
Kypäränä sama vanha Schuberthin J1, jonka visiirin lukitaustappi katkesi pari vuotta sitten Mobridgessä Etelä- Dakotassa kun tuuli paiskasi sen lentoon satulan päältä. No visiiri on sentään vaihdettu.
Vaimokullallekin koetettiin katsella hieman BMW:n Atlantis –nahkapukua kevyempää ajoasua, mutta BMW mokoma on lopettanut Venting Machinen ja heidän ainoa helleajopukunsa on nykyään mallia AirFlow (numeroa en muista, liekö kolmonen vai nelonen). Noitahan ei ole maahantuojan vakio-ohjelmassa Suomessa, mutta R.M. Heino hövelisti tilasi puvun (jopa kaksi eri kokoa) sovitettavaksi ilman ostovelvoitetta. Niinhän siinä sitten valitettavasti kävi, että ei tuo puku Irjaa miellyttänyt alkuunkaan. Se tuntui päälle puettuna kerrassaan peltipuvulta Atlantiksen jälkeen ja lähempi tarkastelu osoittikin sen olevan loppujen lopuksi todella paljon umpinaisempi kuin vanha Venting Machine. Kyse on enemmänkin jonkinlaisesta välikelin ajopuvusta, jossa kyllä on vähän läppiä siellä täällä tuuletusta varten, mutta ei tuo oikeasti mikään hellepuku ole. Ilmakos Karikin oman takkinsa viime vuonna niin herkästi sitaisi Wingin takaritsille ja siellähän se silloinkin valitettavasti oli kun hän treenasi miten Wingin etujarrun oikein saa lukkoon…
No sinne jäi Heinolle BMW:n AirFlow –puku ja koetimme vielä käydä katselemassa vähän muiden valmistajien hellepukuja, mutta ei noita (pienille) naisille löytynyt mistään. Kun Irjan shoppailuintokin oli muutamien hukkareissujen ja tuloksettomien kypäränsovitusten lannistama, tultiin kotiin pelkät BMW AirFlow – ajokengat kainalossa. Nyt näyttää siltä, että nuokin jäävät kotiin…Ne nimittäin ovat sen verran väljät, että Irjaa ei houkuttele lampsia noilla pitkin poikin Helsingin ja Chicagon lentokenttiä matkalla Denveriin. Nuo kengatkin oli Espoon Heino tilannut meitä varten ja vaikka niissäkään ei ostopakkoa ollut, emme kehdanneet niitä enää jättää heidän hyllyynsä kahden ajopuvun ja kahden (myös sopimattomaksi osoittautuneen) Schuberthin C3 Lady–kypärän kanssa. Kengät eivät tuntuneet niin kauhean väljiltä kaupassa kaksien pohjallisten kanssa, mutta myöhempi kävely osoitti, että Bilteman viidenkympin ajokengät ovat sittenkin ne kaikkein istuvimmat jos sitten samalla tietysti vähemmän tuulettavat. Ja pottana oma rakas Shoei Raid umpikypärä, jonka vaihtamista avattavan malliseksi olen lähinnä itse ollut usuttamassa. Tuo umpimalli kun tuppaa olemaan vähän kömpelö noilla ryhmäajeluilla. Sitä kun ei mielellään pidä päässään pysähdysten aikana ja jos sitten porukka päättääkin yhtäkkiä , että nyt jatketaan matkaa, niin meidän Irjaa ja hänen kypäränpukemistaan sitten kaikki odottelevat. Kuumien kelien ajonaikainen nestetankkauskin on hieman haasteellisempaa ilman avattavaa keulaporttia, mutta ei voi mitään, näillä mennään. Parempi nimittäin on sittenkin se, että repsikalla on oma ja muuten hyvin istuva kypärä päässä kuin, että hänellä on nupin muotoihin sopimaton uusi hieno potta, joka painaa kallon luita siinä määrin, että reissu menee itkun tuhertamiseksi. (Viime kesänä nimitäin meni Keski-Euroopan reissu läskiksi uuden ja matkalla liian pieneksi osoittautuneen kypärän vuoksi.)
Eli repsikka lähtee omassa Atlantis-puvussaan ja se on onneksi vanhempaa kolmosmallisarjaa, jossa vielä on avattavat kainalovetskarit tuuletusta helpottamassa. Uudemmastahen nekin jätettiin pois…
Matkan aikainen tarinointi pyörän päällä aiotaan hoitaa hyödyntäen Wingin omaa intercomia. Minulla on onneksi tallella kahden vuoden takaiset Hannun tekemät muunnospiuhat, joilla saadaan oma Baehrin kypärävarustus istumaan Wingin audiosysteemiin. Molemmissahan on sama 5-piikkinen DIN-liitin, mutta pinnijärjestys on Wingissä eri kuin Baehrissä.
Ja tätä kirjoittaessani pätkähti päähäni, että eihän me pelkillä kypäräjohdon muunnospalikoilla tulla toimeen..! Hittolainen sentään, Baehrin elektroniset mikrofonitkin on korvattava niillä Wingin isoilla ja antiikisilla magneetti - vaimitänenytoli mikrofonitölleröillä. Muistaakseni tallissani yhdellä hyllyllä taitaa noita vuoden 2009 reissun jäljiltä vielä pari löytyä. Menihän vielä näpräämiseksi keskiviikkona kun ei muka olisi muutakin tähdellisempää puuhaa!!
Täällä Englannissa menee koko huominen tiistai ja kotona olen joskus vähän jälkeen puolen yön.
Niinpä niin, joskus viime viikolla oli vielä suunnitelmissa nukkua tässä alkuviikosta oikein kunnon pitkiä öitä, jotta olisi sitten vielä vieterissä vetoa torstai-iltana lennon jälkeen ajaa muutama tunti. Taitaa jäädä tuokin vain hyväksi suunnitelmaksi...
Nyt taidan kyllä täällä briteissä mennäkin pehkuihin jo ennen yhdeksää täkäläistä aikaa, aamulla kun tulee "noutaja" jo kello seitsemältä hotellin respaan ja sitten ajetaan länteen puolitoista tuntia.
Vielä muuten tuli huonoja uutisia rapakonkin takaa. Jim ja Penny Nashvillestä eivät pääsekään lähtemään jonkin meille muille tuntemattoman syyn vuoksi. Harmin paikka, heitä kun olisi mielellään tavannut. Jim kuitenkin lupasi postittaa Karin viime vuonna heille unohtamat (minun) termospullot Boiseen. Saas sitten nähdä missä ihmeen takataskussa nuokin sitten kotiin rahdataan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti